eikä tämä ole leikki ollenkaan

en ehkä tiedä mitä tehdä
vaikka joskus olenkin varma
ja joskus makaan aivan hiljaa
ja uskallan vain epäillä

jos yrittäisin puhua vain sanoja
käsiin jäänyt kosketuksen paloja
täytyy luopua, ajatella uudelleen
itsensä ja muut




"Mikset sinä syö?!"
Ei minun ole nälkä.
"Jokainen ihminen tarvitsee ruokaa elääkseen!"
Niin, ihmiset tarvitsevat ruokaa elääkseen, ei kuollakseen.
"Ei tuolla määrällä pärjää!"
Kyllä pärjää, tässähän minä olen.
"Ottaisit vähän ettet näyttäisi noin sairaalta."
Sairaalta, en minä ole sairas ja ei kiitos, olen lihava.
"Sinun pitää syödä ainakin kaksi lämmintä ateriaa."
Mitä vittua?
"Perunaa, spagettia, riisiä.."
En minä pysty kun sattuu.
"Piristyisit kun söisit!"
Masentuisin.
"Et vietä enää aikaa kavereiden kanssa."
Niin, koska olen läski.
"Paljon painat?"
Liian paljon.
"Mikä on sitten hyvä?"
Luvullisesti kolmekymmentäviisi kuulostaa kivalta, näöllisesti...
"Miksi teet tämän itsellesi?"
En tee itselleni mitään.
"Miksi kidutat itseäsi?"
Ollakseni kauniimpi ja laihempi.
"Haluatko kuolla?"
Itseasiassa kyllä.
"Vitsailetko?"
Näytänkö siltä?
"Voinko auttaa jotenkin?"

Tapa minut.