Nyt suutun todenteolla jos tämä ei lopu. Taas tuli ahmittua, mutta tattadaa mikä poikkeus tänään, en oksentanut niitä lihottavia kaloreita pois. Paitsi jäätelön. Jäätelö on omalla tavalla niin paha juttu, se ei pysy sisällä enää vaikka kuinka olisi lupa sitä syödä. Se vain liukuu ulos sisuksistani, aukaisen vain suuni raolleen ja se purskahtaa ällöttävän makeana ulos, maistuen täysin samalla kuin sitä syödessäni. Haluaisin tuntea sen ihanan tyhjyyden, joka humisee mahassani ja hivelee korviani, mutta nyt en saa sitä, en ainakaan ennen yötä.
En saa edes minkään sortin nautintoa syömisestä. Ruoka maistuu nykyisin niin tuhkalta suussani, mutta minun on vain pakko saada tuntea se siellä. Mitä mukavamman tuntuista, sen parempaa ruokaa. Juusto on kyllä ehdoton ja murot, ne rapisee oikein mukavasti ja maito on aina ihanan kylmää. Tänään söin kaksi lautasellista muroja, kaksi kasvispihviä juustokuorrutteella, tomaattikeittoa 300 ml, puolikkaan kanapihvin (lihaa!!! mikä mua vaivaa), litran jäätelöä ja pannukakkuja. Pannukakut olivat kyllä todella huvittavan reissun takana, äidin nukkuessa hiivin keittiöön ja valitsin sellaisia paloja lautaselta, ettei niiden uupumista huomaisi niin helpolla. Hah hah, ketä tässä edes huijaa tällä höllyvällä massulla. Höllyn löllyn ja maanantaina pitäisi mennä kouluun, enkä ole tarpeeksi laiha.
Huomenna en syö mitään. Ärsyttävää kuinka ruokapainotteiseksi tekstini taas menevät, en haluaisi jauhaa niistä, mutta en pysty lopettamaankaan. Eivät aivonikaan lopeta ruuan ajattelemista, miten tässä muka voisi keskittyä mihinkään muuhunkaan.
Pakkomielle. Minulla on niitä useita, mutta nyt haluan keskittyä juustoon, X-hyppyihin, pepsimaxiin sekä coca-cola ligh plus green teehen. Juuston on kaiken pahan alku ja juuri. Sen jokainen muoto ja maku on oikeasti hyvää, voisin varmaan vetää paketillisen juustoa ja se maistuisi koko ajan yhtä taivaalliselle. Ja kaikki ruoka johon tulee juustoa on pakko olla hyvää. Varsinkin jos se on kuorrutettu juustolla. Juusto. Kuinka ihana pelkästään sen sanominenkin on. Sulanut juusto lähes minkä vaan kanssa, nam. Pannukakku ja siinä makean suolainen juustoviipale. Juuuustoa. Tosin välillä se on todella ällöttävän näköistä, ulkonäkö ei vastaa sen makua, joka hivelee makunystyröitä. Mutta aina voi sulkea silmänsä totuudelta, eikö?
X-hypyt. Teen niitä päivittäin ainakin tuhat, yleensä enemmänkin. Jos syön jotain, niitä on pakko päästä tekemään. Harmi kun kavereiden luona ei kehtaa alkaa hyppiä ja kuiskimaan "yy, kaa, koo, nee, vii, kuu, see, kasi, ysi, kymppi, yytoo, kaatoo..." Kotona ollessani minulla on aika. Viidentoista minuutin välein pitää tehdä sata hyppyä. Tai muuta vastaavaa. Niitä pitää tehdä aina, pyöreän, punaisen sekä pörröisen mattoni päällä, jotta pienet tömähdykset eivät karkaa muiden korville. X | X | X|.
Pepsimax ja uutuus rakkauteni colalaittigreentee. Ne pitää olla tölkkeinä, pullotettu maistuu niin paljolle, lämpimämmälle. Onneksi asumme ruotsinrajan vierellä, joten voimme hakea lavoittain 40 sentin tölkkejä. Pidän niitä piilossa varastossa, jottei isoveljeni juo niitä. Niistä en voi kertoa yhtä paljon, kuten juustosta. Taivaallista on vetää jotain niin hyvää 1 kalorin verran - ja kaiken lisäksi tuossa cola tölkissä lukee no calories. Se on melkein rakkaustunnustus, oih.
Tämä on todella pöljä postaus. Tai sitten minusta tuntuu pöljältä. Ei auta, menen tekemään hyppyjäni rauhoittuakseni ja sitten voisin tehdä kuntopiiriä. Jotain, joka kuluttaisi nämä läskit kadotukseen.
EDIT// lisätään sitten toinen litra jäätelöä ja oksennus reissu. Sekä kolme dominokeksiä. Jos vaikka maanantaina tapahtuisi auto-onnettomuus ja ei tarvitsisi kohdata toisia ihmisiä epäonnistuneena pallerona.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti