Help, I have done it again

Retkahdin.

Inhoan lomia, jotka pitää jakaa perheen kanssa. Se ruuan määrä, herran isä! Menetän aina syömättömyyskontrollin kun menemmä talomme ulkopuolelle vierailulle. Ruokaa tarjotaan joka tuutista, lomalla pitää aina olla ruokaa, ruokaa pitää pursuta kaikkialta ja sitä tulee syödä, koska on LOMA. Olen syönyt niin paljon, niin järkyttävän paljon, että tekisi mieli repiä ranteet auki ja itkeä epäonnistuneena. Tunteettomuus jyllää taas ahdistuksen kanssa, tuntuu niin pahalta, oksettaa, läskistää, tuntuu etten pysy kasassa. Lihoin kilon, neljän päivän aikana, se raastaa niin syvältä, en pysty ajattelemaan mitään muuta, en pysty kirjoittamaan mistään muusta, pää huutaa tätä kauhun kiloa uudelleen ja uudelleen, ajatukset ei pysy kasassa.

43,5.

En pysty käsittelemään tuota lukua, en saa rauhaa mieleltäni, ei, auttakaa. Olen ahminut, ahminut sitä saatanan leipää ja juustoa niin paljon, olen oksentanut, mutta ei, kilo! Koko pitkän piinaavaan neljän päivän ajan nousin sängystä, ahmin leipää, oksensin, kävimme kävelemässä, tulimme mökille, söin vittu sitä leipää ja muuta, mitä edessäni oli. Miten pystyin menettämään sen kontrollin, söin suklaata, keksejä, join mehua, kaikkea kielettyä. Täällä kotona, huoneessani, TURVASSA en ikimaailmassa saisi niitä alas. Tänään olen onnekseni vain juonut kahvia ja pepsimaxia ja jumpannut. Kävelin koulussa välitunnilla portaita edes takaisin, seisoin kun vain voin ja silti ahdistaa.

Ahdistaaaa, ahdistaaaa. Pää huutaa: "Olet läski, läski paska, epäonnistuja, luuseri, olet syönyt yli tuhat kaloria päivässä, olet läski, ruma, onneton, kukaan ei halua sinua, läski possu." Sekoan kohta tältä huudolta, en pysty kontrolloimaan päätäni, haluan vetää pään niin täyteen, että se hiljenee. Hiljenesi suosiolla, eikö se näe, olen saanut kontrollini, anna minun olla jo!

Huomenna vaa'an pitää näyttää 42 alkuista numeroa tai en kestä. En kestä nähdä ruokaa, kahvia ja tupakkaa. Ja pepsimaxia, ei muuta. Anteeksi tämä teksti, anteeksi, lopetan suosiolla, en pysty ajattelemaan muuta. Epäonnistunut paska.

Inhoan kiroilua.
Olen niin pahoillani, lupaan olla vahvempi, lupaan etten retkahda enää.
En koskaan.

Ps. haluaisin niin kertoa eräästä pojasta, joka sekoittaa pääni vaikka kerta kerran jälkeen annan pakit hänelle. Tänään hän oli niin surullinen, olisin halunnut halata, mutten pystyny. En pysty rakastamaan ennen kuin olen laiha ja kaunis, sain vihdoin kunnolisen syyn päämäärääni. Haluan olla laiha ja kaunis hänelle. Mutta nyt en halua ajatella häntä, en halua ajatella mitään, haluan vaipua niin rauhaiseen tajuttomuuteen, koomaan ja laihtua kauniiksi enkeliksi, laihaksi ja onnelliseksi.