Pläts

Auts, kävi peppuun kipeästi. Kävellessäni kirjastoon menin fiksuna tyttönä oikopolkua, jossa ei ollut minkään sortin valoja, kunnes PAM tajusin istuvani jäisessä maassa särkevän häntäluun kanssa. Juu, taisi se yksi pappa nähdä pyllähdykseni. Itse nauroin naurun- ja kivunkyyneleet silmissä.

Eehehee, taitaa tulla huomenna hilpeät teoriantunnit istuskellessa...