Hei, minä olen hengissä vielä. Ainakin toistaiseksi, on tapahtunut niin paljon. Jäin kiinni bulimiakierteestäni ja äiti on raivona. Hän myös sai kiinni menkkattomuudetani ja painonpudotuksesta, joten... Tulin juomasta y7htenä päivänä kotia, maha oli täynnä tavaraa, viinaa, boolia, ruokaa ja oksennuskertoja. An5teeksi, olen humalassa, joten teksti takkuaa pahasti. Tposiaan, äiti punnitsi minut sitten kun en pysynyt enää pystyssä ja autosta oli kanneuttu sisään. Painoin kaikkineen ruokineen 40 kiloa ja hän huolestui kovasti. Haluaisin, että äitini kuolisi, jotta saisin olla rauhassa. Voiko tytär ylipäätänsä toivoa edes moista? Itkettää taas ja aina, ei minulla taida muuta fiilistä ollakkaan.
Haluaisin niin avautua ihmisille, periaatteessa kaiken pitäisi olla hyvin, mutta kun asiat ei vaan ole. En edes tiedä kuka olen, eksyin vaan niin pahasti... Yritän uskotella, että löydän syyn vielä huomiseenkin..
Ajattelin lopettaa lukion, jotta pääsen ensi vuonna muuttamaan Turkuun. Asun nyt täällä korvessa, lapissa, jos en ole asiaa maininnut...
Toivopttavasti asiani paranevat vielä jonakin päuvänä, olen hokenut tätät samaa, mutten voi asialle mitään...
Näin itsekkäästi se on suurin toiveeni...
And I find it kind of funny
I find kind of sad
The dreams in which I'm dying
Are the best I've ever had
I find it hard to tell you
I find it hard to take
When people run in circles it's very, very...
Mad World...
Mad World
Hitto, toivottavasti nuo sanat meni nyt oikein, jätkät on suihkussa ja kuuntele tuota niin haikeana... Ja syön salaa karkkia pussista, jpoka on jäyetty pöydälle ja juon vodkaa ala jäämät ylioppilasjuhlat isoveljeltäni... Kyllä kaikki vielä joskus kääntyy hyväkjsi
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti