Haluaisin kirjoittaa, mutta en saa lauseita aikaiseksi.
Väsyttää, mutta en saa unta.
Oksettaa, mutta en saa mitään ulos.
Viillätyttää, mutta en löydä terää.
Kuolettaa, mutta en uskalla tappaa.
Läskittää, mutta en saa itseäni laihemmaksi.
Humalluttaa, mutta ei ole viinaa.
Sosiaalistuttaa, mutta en uskalla soittaa kenellekkään.
Lenkkeilyttää, mutta pihalla sataa.
Jotenki epäonnistunut olo tällä hetkellä. Mutta hei, on minulle kuulunut nyt hyvääkin, mutta kun kuuluu hyvää, siitä ei saa niinkään raportoiduksi. Paljon helpompi on anonyymisti kertoa kuinka koskee. Hyvän olon ollessa haluaa jakaa sen muiden kanssa, pahan olon ollessa haluaa märehtiä sitä yksin.
How simple simple simple... Rakastan toistamista, uudelleen ja uudelleen, niin kauan, että se pyörii päässä, spin spin spin, thinspiration.
Ehdottomasti järkevyys ja aikuistuminen on niin yliarvostettua. Kivempi olla hieman sekaisin ja lapsellinen, ainakin muut ihmiset saa nauraa, hah hah haa. Onneksi voin myöntää olevani niin kakara, hävettävämpää on esittää ah-niin-aikuista.
Ehkä saisin dvd:n pyörimään ja voisin hukata pari tuntia turhuuteen. Huomenna leivon muffinsseja, oksennan taikinaa ja tukehun mustikkaan. Sellaista...
Where once was light, now darkness falls
Where once was love, love is no more
Don't say goodbye
Don't say I didn't try
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti