Saatan olla raskaana. Se ei kyllä ole iloinen asia, josta niin kovin lupasin kirjoittaa. Mutta kroppani on niin pahasti sekaisin, etten voi enää laskea näitä minkään muun oireiksi. Tai voin. En minä niitä sairauksia edes tiedä mitä voin sairastaa. Mutta joka tapauksessa, klassiset nämä aamupahoinvointi, rintojen turpoaminen ja kipeät nännit, halua syödä kaikkea epäterveellistä (inhoan epäterveellistä ruokaa, olen aina inhonnut, hämmästyttävää) ja alan melkein itkeä useasta turhasta takia. Tosin menkat ovat puuttuneet jo 8 kuukautta, joten mietin sen suhteen voinko edes olla hedelmöityskykyinen? Njah.
En uskalla mennä ostamaan kauppaan raskaustestiä, en halua tietää tulosta. En halua tappaa kyseistä solymöykkyä mahassani enkä pitääkkään sitä. Skippaan asiaa koko ajan kauemmas, ja jos olen raskaana, kohta on jo myöhäistä... Teen nyt viikonloppuna sen testin ja toivon sormet ristissä, ettei sisälläni kasvaisi mitään. Tuntuisi niin julmalta tehdä abortti, kun jotkut yrittävät tosissaan lasta ja he eivät voi saada sitä. En kyllä ole valmis äidiksi ja en tosiaankaan valmis paisumaan suureksi suureksi palloksi. Ei, en minä voi tehdä enkeliä tämän ikäisenä. Olen niin sekaisin. Siksi en jaksa kirjoittaa/ajatella/puhua tästä asiasta.
Asioita joista pidän, niin... Rakastan syksyä ja kevättä, on pimeää ja tarkenee samaan aikaan vähemmillä vaatteilla. Rakastan hölkätä pimeää metsätietä, kun mätänevät lehdet haisevat, ilma on kostean pehmeä ja samalla jotenki kirpeä. Se ilman raikkaus, vau, silloin voisin juosta Kiinaan asti ja takaisin. Odotan koko ajan, että lumet sulaisivat ja ilmat lauhtuisi ja voisi taas juosta. Talvisin en pysty juoksemaan, en kykene sietämään kylmää ja sitä ilmaa, joka yrittää tappaa hengitystieni.
Pidän autoajeluista yöllä. Varsinkin talvisin, on pimeää, lumista ja liukaista. On mahtavaa ajaa syrjäistä tietä 120 ja nauraa helpotuksesta kun kaarteessa ei syöksynytkään metsään. Ja puhua vieressä olevan ihmisen kanssa, kuunella musiikkia ja polttaa tupakkaa niin, etteivät sormet ole jäässä.
Yleisesti voin sanoa rakastavani pimeää. Mutta myös pakkasesta johtuvat kirkkaat päivät ovat kauniita. Kun keittiössä pöly leijailee hitaasti ja tarunomaisesti auringonsäteiden alla. Ja pimeässä loistava tähtitaivas, se timanttinen loiste.
Elokuvat, maailman ihanin viihdekeksintö. Varsinkin suomalainen Badding, nam nam nam, en pysty sanoinkuvailemaan kuinka nerokkaan upeasti kyseinen leffa on tehty. Omistan päälle 50, mutta alle 100 leffaa ja haluan hyllyn täyteen niitä. Rakastan Hayao Miyzakin Henkien kätkemää, Liikkuvaa linnaa ja muita. Pystyn eläytymään elokuvan tapahtumiin liiankin hyvin, osaan ajatella näytteleväni ne roolit.
Minulla on paljon riippuvaisuuksia, mutten osaa listata niitä. Minä pidän monesta asiasta, mutten osaa kertoa niistä, en kykene muistamaan niitä. Mälsää. Pitäisi alkaa kirjoittamaan niitä ylös, jotta voisin kertoa tarkemmin.
Pääni on tyhjä ja tunnoton, koko teksti on tullu kirjoittamalla, ei niinkään ihan halusta ja sydämmestä. Varmaan huomaa takertevista sanoista ja epämääräisesti lausahduksista. Ei auta, menen juomaan kahvia, katsomaan Nip/Tuckia ja sillee.
Ja illalla kaupunkiin leffaan ja mahdollisuus törmätä poikaan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti