En muistanutkaan kuinka ihana on kääriytyä peittoon vihon sekä kynän kanssa ja piirtää. Taustalla helisee kauniisti Tenhi, uusi rakkauteni (CMX kulta, en ole unohtanut sinua, meillähän on avoin suhde!) ja kynä juoksee välillä hitaasti, välillä nopeasti, kevyesti ja upoten syvälle. Tätähän voi verrata seksiin, eri tahtia eri kulmista, loppu tuloksena joko tyytyväisyys tai pettymys. Piirrän luurangon laihoja tyttöjä rikkinäisissä vaatteissa, piirrän uhkeita naisia tiukoissa korseteissa.
Juoksen kuumeisena olohuoneeseen
"Isä, isä, ettekö te ostaneet nyt syksyllä skannerin?"
"Joo, ostettiin, kui?"
"Missä se on?"
"Varastossa."
"Asennetaanko se ens viikolla?"
"Kyllä kulta, millainen olo"
"Liian hyvä sairaaksi."
Palaan hiipien kissamaisesti huoneeseen ja syöksyn omaan pieneen maailmaani, joka ei ulotu sängystä kauemmaksi. Huoneeni on sotkuinen, papereita ja roskia sängyn ympärillä. En ole noussut koko viikonloppuna tästä, maannut koneen, musiikin, kemian ja piirtämisen kanssa. Ajatukseni eivät vieläkään kulje, sen takia en varmaan kaipaakaan niin paljoa seuraa. En ole vaihtanut kahteen päivään vaatteita, en näe syytä siihen. Olen heittänyt matikan ja kemian kirjoja kilpaa seinään ja syöksynyt himokkaana piirustuslehtiön kimppuun. Kuinka ihanaa onkaan piirtää, kuinka ihanaa on kirjoittaa merkitykselliseen kuvaan tärkeitä sanoja.
Piirtäminen on niin rentouttavaa, en edes muista milloin viimeksi olen tehnyt sitä. En pysty käsittämään miksi olen jättänyt sen edes taka-alalle, rakkaani, löysin sinut uudelleen! Herään aamulla kasvoissa mustetahroja ja sormet kietoutuneena kynän ympärille. Makasin siinä liikkumatta useita minuutteja.
Huomenna pitää sitten nousta.
minussa on kirjoitusta kovin vähän tänään
mahtavia suunitelmia suuriin valloitusretkiin
en etsi sovitusta, enkä kaipaa kunniaa
minä olen unohtanut miltä tuntuu rakastaa
ps. koulu menee perseelle
1 kommentti:
Sulla on ihana blogi. Kovin aurinkoisia päiviä sinulle. :>
Lähetä kommentti