ja minua paleltaa

Viikonloppu on mennyt niin kovin
äkkiä
En ole tehnyt kovin suurempia
Perjantaina kaveriporukalla
keilaamaan
Ja kaikki väänsivät karkkia
Paitsi minä
Litkin vissyä
ja hymyilin,
kun katseet eksyivät minuun

Halusin nopeasti pois,
skipata syömisrituaalin
Onnistuin,
selitin aikaisesta herätyksestä
ja muista menoista

Istuin yöllä ikkunan edessä
ja yritin vääntää itkua
Haluan tämän ahdistuksen,
järkyttävän painon
rinnalta tukahduttamasta
keuhkojani
Haluan itkeä
En ole itkenyt vuoteen
En pysty

Lauantaina kokkasin
perheelle ruokaa
ja sanoin syöväni huoneessani
Humps, hujahti ateria
muovipussiin tuuletusaukon
piiloissa

Tänään kyllä retkahdin,
söin ruokaa, karjalanpiirakkaa
ja patonkia
Ja oksensin
Miksi se on niin helppoa?
Miksi?

Ensi viikolla alkaa
koeviikko
ja en ole avannut kirjoja
En jaksa
En pysty
Haluan tehdä kaikkea muuta
kuin olla koulussa
Ihan mitä tahansa
En jaksa,
en nyt

Iski myös
hirveä kaipaus läheisyyteen
Kesällä
erosin pojasta,
jota en osannut rakastaa
Se tuntui velvollisuudelta
ja hänen kommenttinsa
"On niitä laihempiakin nähty"
Kalvaa edelleen sisälläni
Haluan olla laihin,
laihin ihminen täällä
Ja kenenkään ei tulisi epäillä sitä
Ei kenenkään

Huomenna kouluun
paleltumaan
Huulet sinertäen
Käperryn hihoihin
Palelee aina
paitsi kotona
Kahdet housut
ja kaksi paitaa
sekä villasukat

Niin kylmä

"Niin kovaa ihoa vasten,
niin kylmää vasten luitasi"

Kylmä