maanantai 8. syyskuuta 2008

tämä on uni tai houre

Tämä päivä
on ollut niin
sairas ja väsynyt
En olisi halunnut mennä
kouluun
Onneksi alkoi vasta myöhään
yhdeltätoista
Saatana
kun alkoi niin myöhään

Heräsin varttia vaille
kahdeksan
Ovi paukahti kovaa
Tajusin sekunnissa
Olin yksin

Ajattelematta
Nousin ylös
Kiirehdin talon läpi
Huhuilin
Kukaan ei vastannut
Kiirehdin pihalle
Autoja ei ollut pihassa
Yksi pyörä uupui
Ketään ei ollut kotona

Sekosin

Juoksin keittiöön
ja revin sämpyläpussin
yhdellä repäisyllä
auki
Rohmusin kolme sämpylää
Revin ne sormin halki
Kaivoin jääkaapista
juustoa, rasvaista
kermajuustoa
Lätkin sitä paljon
leipien päälle
ja mikroon

Sekosin ja pahasti

Syöksyin epätoivoisesti
muffinssivadin luo
Olin itse leiponut ne
En ollut syönyt niitä yhtään,
mutta nyt...
Ahmaisin niitä
helposti
Kaksi putkeen

Syöksyin mikrolle
Väänsin leivät
sekunnissa alas
En kerjennyt edes tajuta
Niiden kadonneen
mahaani

Maitoa päälle
Klunk klunk klunk
Rakastan maitoa

Vessaan
ja loput voittekin arvata

Rauhoituin

Menin kouluun
Pyörytti
ja väsytti
Haukottelin koko ajan
Nuokuin
En musita mitään

Ja viimeisellä tunnilla
Ajattelin ahmimista
Halusin ruokaa
Himoitsin sitä

En edes tuntenut
aamuisesta häpeää

Sekoaminen kuplii
uudelleen

Olin levoton
Vääntelin penkissä
Pakkasin tavarat
vaikka opetus oli kesken
"Pitää mennä käymään amiksella"
"Selvä, olisit aikaisemmin ilmoittanut"
"... anteeksi, heihei"

Sekosin portaissa
Juoksin ne alas

Meinasin ajaa kolarin
Olin holtiton
Pihalla
ravasin sisälle
kuin hengenhädässä
Revin vaatteet päältä
Tein sämpylöitä
samalla kun ahmin
suolakeksejä
ja maitoa

Ahmin, ahmin,
ahmin, ahmin,
ahmin, ahmin,
ahmin
ja
ahmin
Kaikkea
mahdollista

Halasin vessanpönttöä
Tunnin, pari
En ole enää varma
kuinka kauan
istuin paikallani
ja tärisin

Liian paljon aikaa olla yksin

Ahmimispäivä
Arkipäivä
Aina

Ja ne silmät
olivat sammuneet
elämältä



Ei kommentteja: