Tämä päivä
on ollut niin
sairas ja väsynyt
En olisi halunnut mennä
kouluun
Onneksi alkoi vasta myöhään
yhdeltätoista
Saatana
kun alkoi niin myöhään
Heräsin varttia vaille
kahdeksan
Ovi paukahti kovaa
Tajusin sekunnissa
Olin yksin
Ajattelematta
Nousin ylös
Kiirehdin talon läpi
Huhuilin
Kukaan ei vastannut
Kiirehdin pihalle
Autoja ei ollut pihassa
Yksi pyörä uupui
Ketään ei ollut kotona
Sekosin
Juoksin keittiöön
ja revin sämpyläpussin
yhdellä repäisyllä
auki
Rohmusin kolme sämpylää
Revin ne sormin halki
Kaivoin jääkaapista
juustoa, rasvaista
kermajuustoa
Lätkin sitä paljon
leipien päälle
ja mikroon
Sekosin ja pahasti
Syöksyin epätoivoisesti
muffinssivadin luo
Olin itse leiponut ne
En ollut syönyt niitä yhtään,
mutta nyt...
Ahmaisin niitä
helposti
Kaksi putkeen
Syöksyin mikrolle
Väänsin leivät
sekunnissa alas
En kerjennyt edes tajuta
Niiden kadonneen
mahaani
Maitoa päälle
Klunk klunk klunk
Rakastan maitoa
Vessaan
ja loput voittekin arvata
Rauhoituin
Menin kouluun
Pyörytti
ja väsytti
Haukottelin koko ajan
Nuokuin
En musita mitään
Ja viimeisellä tunnilla
Ajattelin ahmimista
Halusin ruokaa
Himoitsin sitä
En edes tuntenut
aamuisesta häpeää
Sekoaminen kuplii
uudelleen
Olin levoton
Vääntelin penkissä
Pakkasin tavarat
vaikka opetus oli kesken
"Pitää mennä käymään amiksella"
"Selvä, olisit aikaisemmin ilmoittanut"
"... anteeksi, heihei"
Sekosin portaissa
Juoksin ne alas
Meinasin ajaa kolarin
Olin holtiton
Pihalla
ravasin sisälle
kuin hengenhädässä
Revin vaatteet päältä
Tein sämpylöitä
samalla kun ahmin
suolakeksejä
ja maitoa
Ahmin, ahmin,
ahmin, ahmin,
ahmin, ahmin,
ahmin
ja
ahmin
Kaikkea
mahdollista
Halasin vessanpönttöä
Tunnin, pari
En ole enää varma
kuinka kauan
istuin paikallani
ja tärisin
Liian paljon aikaa olla yksin
Ahmimispäivä
Arkipäivä
Aina
Ja ne silmät
olivat sammuneet
elämältä
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti