onnettomia kuoltuaan kesken tyhjyytensä

Kauhistuttaa
kuinka hajalla olen
Bulimia pukkaa
oksennuksena elämääni
Inhoan tätä aikaa,
kun syön syön syön
ja oks oks oks
Koko päivän ajan
Itku kutittaa kurkkua
muttei tule koskaan ulos
Tämä repii minua

Ja mahaan sattuu


Leipää ja juustoa
Mikroon ja ketsuppia
Maitoa
Ja oks oks oks
Olin pari viikkoa
pahimmasta yli
Oksensin vain kasviksia,
joilla olin elänyt
Nyt taas ahmin
ja oksennan
Ja paino pysyy samassa
44 kiloa
Se tipahti jo
42,5 kiloon,
mutta viikonloppuna
ahmin ja oksensin
jätin lenkit välistä,
kun piti oksentaa
Menin lenkille
oksentamaan
Tämä on hirveää
En tarvitse sormia oksentaakseni
Oksennan vain ajatuksesta
ja vatsalihaksilla

Minun ei ole edes tarkoitus oksentaa
Se vaan tulee
Olen menettänyt kontrollin
En uskalla mennä kavereiden luokse
En jaksa nousta sängystä
Väsyttää ja itkettää
ja pelottaa
Tämä hajottaa minut
Välillä tuntuu,
että elän vain tämän vuoksi
Alkaa loppua syyt
täällä oloon
En jaksa enää
pidellä epävarmoin sormin
epävarmoista kohteista
En näe tulevaisuutta
En halua elää
tämmöisenä
En ansaitse

Joka päivä pitää jaksaa herätä
Opiskella, meikata, olla täydellinen
Hymyillä ja jutella
Minkä takia?
Ei ole syytä
Syy
syy
syy
Miksei minua päästetä pois?

Kuolen henkisesti
joka päivä
Niin lannistettu olo
Kyhjötän nurkissa
ja raavin ranteita
Keinuttelen lohdutusta
Yksinäisyydessä

Haluan kadota
Nyt heti
En kertoisi kenellekään
minne menisin
Paitsi yhdelle,
joka asuu niin kaukana
Omien ongelmiensa kanssa
Kun tarvitsisimme toistemme tukea
joudumme tukeutumaan viesteihin
Se ei riitä

Haluan pois
Päästäkää
Irtaudun kaikesta

Ja leijailen tyhjyyteen
Näkymättömänä