Seassa vaellan lievästi horjuen

Kesän jälkeen
uskalsin ajatella
kaiken olevan hyvin

Yhtäkkiä romahdin

Ystäväni paljasti
Käyvänsä terapeutilla
Kärsivän masennuksesta

Minäkin paljastin

Kerroimme toisillemme
ahdistuksesta
ja uupumuksesta

Paljastimme kaiken
mikä on kalvanut
sisuksiamme
sen vuoden aikana

Vuosi,
silloin olimme viimeksi tavanneet
ja hän on yksi elämäni tärkeimmistä ihmisistä

Hänen korvilleen
Paljastin ensimmäisen kerran
ääneen sairastavani
syömishöiriöitä

Halasimme tiukasti
Astuin junaan
Tuijotin tyhjyyteen

Muistan kuiskauksesi
"Olet tärkeä mulle"
Sinäkin minulle
"Älä laihdu enempää"
...

Ja kuinka se sattui
Palata takaisin tänne
missä minulla ei ole syytä olla
elää, hengittää

Vain pakotettuja aamuja
ja särkeviä lihaksia

Miksi vielä jaksan?
Miksi jaksan näytellä,
että kaikki olisi hyvin?
Elämä,
sitä ei ole luotu minulle

Kamppailen omassa mielessäni
kaiken aikaa
Ja loppua ei näytä tulevan

Ana ja Mia
Ne ovat yhdistäneet voimansa
Helposti he saavat
selätettyä minut

Jaloillaan pysyminen
ja aamuisin nouseminen
Ne vievät kaiken energian

Lintsatut tunnit
ja tekemättömät tehtävät
Selityksiä, selityksiä

Mikseivät he ymmärrä,
näe,
etten jaksa?

Haukkuvat laiskaksi
Pataluhaksi
Satuttavat lisää

Laiska,
tyhmä
ja saamaton

Niin vanhempani ajattelevat
minusta
Nuorimmaisestaan

Kohta en jaksa
En enää

Ja tänään pitäisi mennä leffaan
Popcorneja
Limukkaa
ja valheellsia hymyjä
Tekaistuja nauruja

Ehkä keksin tekosyyn
ja käperryn tähän
loppupäiväksi