torstai 25. syyskuuta 2008

minun askeleet orpoina käy


Sattuu
Sattuu kaikkialle
Käsiin, selkään,
mahaan, jalkoihin,
päähän, silmiin
Kaikkialle
ja en tiedä mistä johtuu


Sattuu fyysisesti
ja henkisesti
Hakkaan itseä,
jotta itkisin
En jaksa,
en jaksa enää yhtäkään lenkkiä,
yhtäkään punnerrusta,
yhtäkään kyykkyä,
yhtäkään oksennusta,
joka maistuu kasviksille
En yhtäkään melkein pyörtymistä
ruoka vajeen takia

Haluan olla laiha
En jaksaisi enää ajatella,
mutta haluan olla laiha
Jokaisen epäonnistumisen
ja onnistumisen jälkeen
Haluan olla laiha ja/tai
laihempi
Mutta en jaksa enää
ajatella paljon kaloreita
on kaikessa, joka
uppoaa minuun
Mutta ei ole vaihtoehtoja

En jaksa enää hymyillä,
tekopirteillä kaiken aikaa,
keksiä tekosyitä
Väsyttää, itkettää
ja oksettaa
Haluan vain unohtaa kaiken

Haluan nukkua
nämä ahdistavat päivät pois
ja herätä silloin,
kun kaikki on hyvin
Tämä kaikki pelottaa
Tunnustelen öisin luitani
Kuinka teräviltä ne tuntuvat
Pelottaa
ja hymyilyttää

Laihalaihakalorikalori
laihalaihavedävatsaasisään
laihakalorikalorilaiha

Ja ajatukseni eivät koostuu
enää muista ajatuksista
Nykyisin
on niin vaikea
hymyillä
ja jaksaa
olla
olemassa

Ei kommentteja: