En tiedä itkeä vai nauraakko. Lyödessäni välit poikki poikaan, hän keksi kostaa omalla tavallaan ja levittää päättömiä juoruja minusta pikku tuppukaupunkiinsa. Onneksi elän toisella paikkakunnalla, ehkä ne asiat eivät koskaan kantaudu tänne läheisten ja tuttujen korviin. Saan kumminkin koulussani huoranleiman. En tiedä saisinko pelastettua maineeni ystävieni avulla, en kaipaisi yhtään viistoa katsetta ammattikoulussa ja kuiskittuja mielipiteitä seläntakanani.
Pää tuntuu hajoavan muutenkin, miksi minun pitää sotkea elämääni yhä uudelleen ja uudelleen. Taitaapi mennä yö ahmimiseen ja oksentamiseen, en jaksa enää ajatella mitään. En jaksa pitää lupauksiani.
En jaksa nyt yhtikäs mitään. En halua lähettää epäonnisia valitus viestejä kavereilleni humalan tappaessa viimeisetkin aivosoluni.
En jaksa, en nyt.
Haluan pois.
Haluan rakastaa.
Haluan olla rakastettu.
Mutta en osaa tehdä mitään oikein.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti